Sytomyssyjä

Keväällä neuleblogeja selaillessani törmäsin sittemmin ainakin Tampereella Aamulehdessä hyvin julkisuutta saaneeseen sytomyssykampanjaan. Tämän valtakunnallisen kampanjan tarkoituksena on tehdä omalla tyylillä kauniita myssyjä, jotka lahjoitetaan kampanjan lopussa sairaaloiden sytostaattiyksiköille. Sieltä myssyt jaetaan edelleen lahjoituksena niille jotka niitä haluavat ja tarvitsevat. Kampanja on saanut alkunsa Seijasiskon neuleblogista ja TAYS:n sytomyssykampanjan "virallinen" blogi on Langan taikaa.
Omista varastoista löytyi pari kerää sopivaa lankaa, ja päätin laittaa korteni kekoon syöpäpotilaiden ilahduttamiseksi. Monet sytomyssyt näyttivät olevan hyvin pitsisiä, vaaleanpunaisia ja kukkakoristeilla, joten päätin tehdä vähän toisentyylisiä, mutta silti sopivan naisellisia lippiksiä. Toivottavasti näistä on vielä iloa jollekin.

Pienen prinsessan tossut

Meidän pikkumies sai uuden pikkuserkun, ja vieläpä pienen suloisen tytön, niin minä tietysti tartuin heti tilaisuuteen ja kudoin uudelle tulokkaalle ihanat vaaleanpunaiset tossut.

Polvillenne, ylös, kävele!

Pikkumies on noussut seisomaan ja kävellyt taaperokärryn ynnä muiden tukea antavien huonekalujen tai ihmisten avulla nyt jo parin kuukauden ajan. Tuntuu että valmiudet kävelemiseen olisi jo näin ensimmäisen syntymäpäivänkin lähestyessä, mutta rohkeus puuttuu vielä. Tietysti se on hyvä että on varovainen, eikä lähde päättömästi juoksentelemaan, mutta kyllähän täällä innokkaasti odotetaan niitä ensiaskeleita.
Pikkumies taitaa muutenkin olla luonteeltaan aika varovainen ja toimii vasta kun on taidot hallussa. Seisomaan nousua kokeili kuukauden aikana ehkä viisi kertaa, kunnes tiesi hallitsevansa homman kaatumatta ja alkoi nousta ylös. Konttaaminen alkoi samaan malliin, sitä ei harjoteltu eikä ihmetelty, vaan ensin ryömittiin ja sitten yhtenä päivänä alettiin konttaamaan.
Hienosti poika kyllä seisoo ilman tukea, ja nyt tuli uutena sellainenkin taito että kun kärryä työntäessä tulee seinä vastaan, niin nostetaan kärry ilmaan, käännytään 90 astetta ja taas on baana auki. Sellainen operaatiokin vaatii aika paljon voimaa ja tasapainoa. Mutta sitten ei pikkumies meinaa suostua kävelemään jos pitää vain toisesta kädestä kiinni, ja jos päästää kokonaan irti niin pitää mennä heti istumaan.

Näin se kävely sujui mopon avustuksella ruotsinlaivalla. Huomaa uusi hieno college-takki (H&M)! Näyttää niin kivalta tuo harmaan ja keltaisen yhdistelmä kun on vuoden pukenut poikaa enimmäkseen vaaleansiniseen.

Talven tuotoksia

Onhan sitä tässä syksyn ja talven aikana tullut saatua aika paljon aikaiseksikin, vaikka tuntuu että on niin paljon tekemättäkin. Käytän kahvin keittämiseen pressopannua ja sille suunnittelin huovutetun pannumyssyn ja kyllä pysyy tämän alla kahvi kuumana! Näitä tuli tehtyä sitten pari pukinkonttiinkin. Pannumyssy on siis neulottu huopuvasta villalangasta ja huovutettu pesukoneessa.

Pikkumiehelle on tietysti tullut tehtyä kaikenlaista villaista ylle, tässä ilmeisen vastahakoinen malli esittelee harmaata asustesettiä johon kuuluu pipo, tumput ja sukat (jotka ei meinanneet oikein pysyä menossa mukana). Äidille saatiin vähän haastavuutta monenlaisista palmikoista, reikäneuleista ja nypyistä, ja pipo on taatusti lämmin kun reunus ja korvaläpät ovat kaksinkertaiset.

 

Suuritöisempi oli tämä palmikkoneulehaalari, mutta sille on kyllä ollut käyttöä tänä talvena. Haalari on tosin ollut vähän epäkäytännöllinen monine nappeineen pukea tuollaiselle vipeltäjälle, mutta kauneus ja lämpöisyys korvaavat kyllä sen. Ja taas kutojan iloksi monet palmikot ja perusneulekin on  kaksinkertaista helmineuletta (joka muuten tuon värisenä näyttäää aivan kaurapuurolta, ja sanonkin tätä "kaurapuurohaalariksi").

Ja lisää ideoita...

Sain juuri käsiini kauan odottamani ihanat käsityökirjat, ja nyt tietysti puikot ja lankakerät tärisevät innokkaana. Normaalisti minua ei juurikaan kiinnosta neulekirjat, koska mallit menevät nopeasti pois muodista ja lehdistä saa trendikkäämpiä ohjeita ja halvemmalla. Mutta näissä kirjoissa on kivaa askartelua ja ajattomia ohjeita, eikä niiden toteuttamista varten tarvitse lähteä lankakauppaan ostamaan jotain kallista erikoislankaa, vaan kaikki valmistuu pienistä keristä tai omista jämälangoista.
Lesley Stanfieldin Anna kaikkien kukkien kukkia -kirjassa on 100 virkkaus- ja neulontaohjetta, joilla valmistuu söpöjä kukkia (perustuu oikeisiin kukkiin) sekä pari ötökkää ja kasvista. Luulin että kukkaset olisi vähän pikkusievää minun makuuni, mutta päässä pyörii jo ideoita äitienpäiväkorttien, kauppakassien, kotitossujen ja lapsen neuleiden koristelusta. Pääsiäisen oksatkin saavat varmasti lisäväriä virkatuista narsisseista.

Toinen kirja on kotimainen Sanna Vatasen Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta, joka myös oli paljon parempi kuin odotin. Kirjassa on ohjeita laidasta laitaan, on naiselle, miehelle, vauvalle ja kotiin, on ihan pieniä ja helppoja sekä työläämpiä ja vaikeampia. Jotkut langanlopuista tai tilkuista tehdyt vaattet näyttävät silmääni aika homssuisilta, mutta maltimmisemmilla värivalinnoilla lopputulos on varmaankin parempi. Todennäköisesti täältä suunnasta tulevista lahjapaketeista tulee lähiaikoina löytymään eläinsatu-peittoa, cupcake-neulatyynyä, kukkaroa, tossuja...

Niin paljon lankoja, niin vähän aikaa...

Lankoja olisi paljon, ideoita vielä enemmän, aikaa ja innostusta tekemiseen vähän vähemmän. Tilanne on kuitenkin suhteellisen hyvä kun minulla on vain yksi (aktiivinen) neuletyö kesken. Yleensä kyllästyn yhden tekemiseen ja aloitan aina uuden, joten keskeneräisiä kerääntyy aina ihan liikaa, ja sitten ne unohtuu jonnekin laatikoiden ja kassien pohjalle.
Jatkoin eilen pikkumiehen kirjoneuleliivin tekemistä, joka on vielä ihan alkutekijöissään, mutta lopputulos on varmasti tyylikäs ja suloinen. Kutomista (ja bloggaamista) häiritsee se että pikkumies ylettyy jo joka paikkaan ja haluaa olla kaikessa mukana, ja vispaavat puikot ja läppärin nappulat on tietysti superkiinnostavia. Neuleliivikin on tylsässä vaiheessa kun ei tarvi tehdä mitään kuvioita, lisäyksiä, kavennuksia, ja lisäksi pikkusormeen alkaa sattua kutoessa. Vauvalle on kyllä ihana tehdä kun tulee niin nopeasti valmista, mutta täytyy nyt skarpata että liivi on valmis ennen kun se käy pieneksi!

Syksyllä tuli hankittua kauniin sinistä pehmeää vauvalankaa josta olisi tarkoitus tehdä pikkumiehelle kesäksi neulepaita ankkurikuviolla. Hamstrasin myös ihania pätkävärjättyjä lankoja talven valikoimasta, mutta niistä voi tehdä jotain vaikka ensi talveksi. Alennusmyynnistä ostin omaa neuletta varten lankaa, mielessä olisi pitsineuleinen tunika tai lepakkohihainen paita. Meidän isi on myös pitkään kysellyt että koska kudon hänelle villapaidan ja niitä pehmolelujakin olisi kiva tehdä...

Pehmolelut itse tehden

Yksi lemppariasioitani neuloa tai virkata on pehmolelut. Niitä on tullut tehtyä vasta pari (eikä omalle lapselle yhtäkään!) mutta ohjeita olen keräillyt joka puolelta ja intoa olisi taas enemmän kuin aikaa... Viimeisin tuotos on tämä suloinen kirahvi Joonan uudelle serkkupojalle.

Itse tehdyt pehmolelut on siitä kivoja että ne ovat ainutlaatuisia, niille yleensä tulee itsestäänkin aika veikeä ilme, ja ne ovat aivan varmasti rakkaudella tehty. Aikaisemmin olen tehnyt siskon lapsille pehmokoiran, koitan saada siitäkin kuvan tänne. Koiran pää on tehty ohjeen mukaan ja muuten itse säveltäen.

 Tässä siis tuo koira, vaikka vähän huono kuva onkin.